HÄN KANTOI MEIDÄN SAIRAUTEMME

"Ja Mooses nousi Jumalan tykö, Herra huusi häntä vuorelta ja sanoi: Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni". (2 Moos. 19: 3-4) Olisi todella meidänkin aina hyvä muistaa, missä yksin on täysi turva. Ajatelkaamme vain, me heikot ja syntiset ihmiset! Jumala meitä kärsinyt ja kotkan siivin kantanut. Koko kansakuntana saamme sanoa: Jumala on armahtanut ja voimansa kädellä tähän asti auttanut ja kantanut. Erikoisesti kun ajattelemme uskonelämää on näissä Jumalan sanoissa: "Minä olen kantanut teitä", aivan arvokas. perustotuus. Kantamisesta puhutaan Raamatussa, kun puhutaan Jumalan huolenpidosta. Jes. 46 sanotaan "Kuulkaa minua, te joita on pitänyt kantaa äidin kohdusta asti". Toisessa paikassa sama profeetta kirjoittaa: "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme". Kunpa me oikein ymmärtäisimme uskonelämässämme, nämä sanat: "Minä olen kantanut teitä kotkan siivillä", me tuntisimme itsemme onnellisiksi. Jumala kantaa omansa perille taivaaseen. Tämä tarkoittaa niin paljon. Ihminen saa jättäytyä, ja hänen tulee jättäytyä kokonaan Jumalan kannettavaksi. "Armon voima meitä kantaa, Kunnes pääsemme taivaaseen". Näin virsilaulaja. On korvaamaton vahinko, jos ihminen yrittää omin voimin kulkea. Se tie päättyy iankaikkiseen onnettomuuteen. Voimakas ei voi jäädä toisen kannettavaksi. Mutta sille ihmiselle, jolta omat voimat ovat tyystin loppuneet, on tullut täysi vararikko. Sellaisia painaa oma raadollisuus ja syntisyys. Heille on suurta ja ihmeellistä, että on yksi, joka antaa voimia ja joka ei työnnä syntistä luotaan. Hänen rakkautensa ei loppunut silloinkaan, kun Hän kantoi syntimme ristin puulle. Siinähän se on koko Jumalan armon ja rakkauden iankaikkinen, pelastava ja kantava voima. Meille, oman huonouden tunnossa kilvoitteleville, on usein vaikea käsittää, jaksaako Herra Jeesus meitä, kaikessa puuttuvaisia, kärsiä ja kantaa perille asti. Mutta onhan Paavalikin, syntisistä suurimpana, perillä. Jumalalla on rajaton rakkaus ja ehtymätön armovoima. Siksi sanommekin sydämen nöyryydessä: Säilytä meissä loppuun asti elävä syntisyytemme ja heikkoutemme tunto, jotta saamme parannuksen tekijöinä Jeesuksen veristen armokäsien kantamina uskoa, omalta puolelta kaikessa puuttuvaisina, kaikki synnit Jeesuksen veressä anteeksi annetuiksi. Tästä sanomattomasta armosta annamme Jumalalle kiitoksen ja kunnian. Armon ja rauhan terveisin, heikko veljenne esirukouksia perheensä kanssa pyytäen, Taneli Kyhälä (RS 1966: 7-8)