JOULUILO

Maailmassa on tapana valmistautua ottamaan vastaan joulun suuria juhlia suurella ulkonaisella ylellisyydellä ja monilla juhlallisuuksilla. Rikkaat rikkaille jakavat suuria ja pieniä joululahjoja, niin köyhätkin varojensa mukaan. Tämä kaikki on kuitenkin usein vain ulkonaista maailmallisten tapojen noudattamista. Vain pieni osa Suomen kansasta joutaa ajattelemaan suurta joulun merkitystä ja sitä, minkä muistoksi me joulua vietämme. Jumala on niin suuresti rakastanut kaikkia lunastettuja, että on antanut oman rakkaan, ainokaisen Poikansa tulla niin alas tähän kiittämättömään maailmaan kuin Betlehemin tallin seimeen. Se oli kehto jossa meidän kallis Lunastajamme ensimmäiset hetket vietti.

Tässä on todella se kallis joululahja, joka on katoomaton ja ijäti pysyväinen. Sillä tämän maailman joululahjat pian katoavat. Voi, että kaikki ihmislapset heräisivät synnin unesta ajattelemaan, kuka on heidät luonut ja lunastanut ja kuka on heidät vaaroista varjellut ja yllä pitänyt sekä tahtonut armolapsenaan kantaa. Oppikaamme, ihmisten lapset, etsimään tätä oikeata joululahjaa oikealla ajalla ja oikealta paikalta. Ei tämä taivaallinen joululahja ole vieläkään löydettävissä suurista ja korkeista paikoista, vaan. Hän kulkee halpana ja ylönkatsottuna läpi kyliä ja kaupunkeja. Eivät ne suuret ja korkeat häntä ennenkään tunteneet. Köyhät Betlehemin paimenet hänet saivat nähdä. Herran enkelit olivat ensimmäiset saarnaajat noille köyhille paimenille. He rohkaisevat paimenia ja saarnaavat pois pelkoa sekä aikovat ilmoittaa heille suuren ilon sanoessaan, että heille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja. Niille se oli tarkoitettu, jotka sydämen nöyryydessä ja hengen köyhyydessä etsivät raamattujen jälkeen sitä suurta joululahjaa, joka on tullut taivaasta niin alas, että matalinkin ihmislapsi sen voi löytää.

Kysymme vielä tänä jouluna, mitä se vaikutti sinuun ja minuun, kun me löysimme Hänet ja tulimme siitä osalliseksi uskon kautta. Eivätkö meidän sydämemme kanteleet alkaneet veisata samaa kuin veisasi suuri taivaallinen sotaväen joukko kerran: ”Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa ja maassa rauha ja ihmisille hyvä tahto”. Se on suuri armo, että vieläkin on Suomen maassa sellainen rauha, lain ja esivallan suojaama, että saamme tämän suuren joululahjan nimeen kokoontua juhlaa pitämään, kiittämään ja ylistämään Häntä. Monelle on tämä viimeinen joulujuhla tämän maan päällä. Voi, että se olisi jo minullekin!

H. Näätsaari

(RS 1938: 12)