Kristuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen merkitys. Hänen seuraajainsa suuri tehtävä.

Pitkänperjantain ja pääsiäisen pyhät ovat silloin jo kiitäneet ohi, kun näitä rivejä Rauhan Sanan palstoilta luetaan. Mutta hauskaa ja tarpeellista on vielä jälestäkinpäin muistella ja tutkia suuria Jumalan tekoja ja sitä rakkautta, minkä Hän on langenneita ihmisiä kohtaan toimittanut.

Asiassa voimme käsitellä kolmea eri kohtaa. Ensimmäisenä on Jumalan suuri rakkaus, toisena syntisen autuaaksi tuleminen ja kolmantena Jumalan rakkauden velvoitus nissä, jotka ovat Jumalan rakkaudesta osallisiksi tulleet. Herra Jeesus on itse ylistänyt Jumalan suurta rakkautta Nikodeemukselle, kun hän sanoo: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokaisen, joka uskoo häneen, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman» (Joh. 3:16). Jumalan rakkaus on korkeimmillaan silloin, kun Hänen ainoa rakas, Poikansa verisenä riippuu ristillä, taistelussa saatanan hirmuvoimia vastaan, katsellen kuoleman kauhuja ja tuntien vanhurskaan Jumalan vihan syntisten syntien tähden lepäävän päällänsä.

Tämä on todella suurta rakkautta, jonka tähden jokainen uskova tulee autuaaksi, periessään iankaikkisen elämän.

Se Jumalan rakkaus alkoi opetuslapsille kirkastua vasta pääsiäisen iltana lukittujen ovien takana, kun Jeesus kuoleman Herrana ilmestyy heidän keskelleen, tervehtien rauhalla. Tämä ihana hetki painui iäksi heidän mieleensä. Kuoleman vallan murtajana tulee Jeesus heidän keskelleen. He näkevät kädet ja jalat, joissa oli ristiinnaulitsemisen merkit. Hän ei ole henkiolento. Hän syö heidän nähtensä. Valtavana kiihtyy taas rakkaus opetuslapsien sydämellä Herraansa ja Mestariaan kohtaan, joka ei ollut heitä unohtanut eikä hyljännyt, mutta joka raskaiden murheiden ja ahdistusten alla tulee heidän seuraansa ja omistaa heidät omikseen.

Herra Jeesus oli valinnut omansa suurta tehtävää varten tänne maailmaan. Ja tätä tehtävää oli heidän toteutettava hänen rakkautensa voimalla ja vaikutuksesta, joka Pyhän Hengen kautta painettiin heidän sydämiinsä. Tehtävänä oli saarnata parannusta ja syntienanteeksiantamusta kakille kansoille. Tämä oli rakkauden käskyn suurin velvoitus: julistaa parannusta katumattomille syntisille ja omassa vanhurskaudessa vaeltaville fariseuksille ja syntien anteeksiantamusta katuvaisille syntisille.

Rakkauden ihanan käskyn velvoittamina rupesivat opetuslapset lähetyskäskyä täyttämään. Jeesus ei luvannut heille johtajan asemaa eikä suuria tuloja eikä kunniaa, vaan sanoi, ”minä lähetän teidät niinkuin karitsat sutten keskelle.” Näin alkoi tämä rakkauden työ, jota opetuslapset rupesivat toteuttamaan ja jota koko Jeesuksen lauma tuki kaikella voimallaan. Paljon oli vaikeuksia ja kärsimyksiä heillä tässä korkeassa tehtävässä. He saivat paljon kärsiä vainoa. Heitä piestiin vitsoilla. Heitä vangittiin. He saivat virua vankikomeroissa. Heitä kivitettiin tai mestattiin. Heitä kiellettiin saarnaamasta evankeliumia, mutta he eivät totelleet vaan yhä vain julistivat taivaallista evankeliumia. Pietari joutui tutkittavaksi opetuslapsien keskellä siitä, että hän oli mennyt Korneliuksen luokse, joka oli pakana ja että hän julisti siellä evankeliumia Kristuksesta. Kun Pietari palasi sieltä Jerusalemiin, niin riitelivät hänen kanssansa ne, jotka ympärileikkauksesta olivat, sanoen: ”sinä olet mennyt niiden miesten tykö, joilla esinahka on ja söit heidän kanssansa.” Pietari selostaa, mitä Jumala evankeliumin kautta vaikutti, ja lausui lopuksi: ”mikä minä olisin, joka voisin kieitää Jumalaa.” Tästä toiset vaikenevat ja kunnioittavat Jumalaa (Ap. T. 11:-).

Rakkauden ihanan käskyn alaisiksi mukautuvat kaikki Jeesuksen neuvot ja opetukset, eivätkä ole koskaan vaarana rakkauden käskylle. Taivaallinen rakkaus ei ole koskaan rikkoutunut Jeesuksen neuvojen seuraamisella, vaan on se siitä vahvistunut ja sitä on iloittu.

Miten suuri asia onkaan, että meillekin on saarnattu tämä taivaallinen evankeliumi ja että olemme saaneet sen vastaanottaa ja uskoa oman sielumme autuudeksi. Siitä ammennamme vieläkin Jumalan voimaa näinä ahtaina masennuksen aikoina, jolloin väsymys tahtoo saavuttaa. Voi, jospa pitkänperjantain veripunainen rakkauden aurinko saisi vieläkin lämmittää meidän rintojamme näidenkin koettelemusten alla, jolloin penseys tahtoo saavuttaa Jumalan omia tällä matkalla! Kirkastakaa veljet ja sisaret vielä vähän aikaa evankeliumin kautta kaikille kylmenneille ja eksyneille Golgatan ihanaa voittoa Jumalan rakkauden suuruutena ja viekää pääsiäisen illan terveisiä ja velvoitusta kaikkialle. Evankeliumi etsii murheellisia ja lohduttaa ja virvoittaa väsyneitä.

Matti Niskakangas (RS 1942: 4)