MAAN SUOLA JA MAAILMAN VALKEUS

Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, kun hän oli astunut vuorelle opettamaan oikeata autuuden tietä: ”Te olette maan suola.” Samoin hän sanoo Pyhän Henkensä kautta meillekin tämän viimeisen ajan Jumalan lapsille. Mutta kuinka olemme maan suola? Olemme sitä siten, että ilmoitamme ja pidämme synnin syntinä ja Jumalan sanan kautta neuvomme ilman lievennystä ja peittelemistä erehtyneitä oikealle elämän tielle, ja että maailman lapsille saarnaamme parannusta synneistä ja epäuskosta ihmisen muotoa ja arvoa katsomatta. Niinikään sanomme niille, jotka luottavat omaan vanhurskauteen, mikä on oikea ja kestävä vanhurskaus, jonka Jeesus ylösnousemisensa kautta valmisti meille aivan tyhjille ja kelvottomille. Emme etsi omaa kunniaa, mutta toimimme niin, että Jumala saisi kaikista kunnian. ”Mutta, jos suola tulee mauttomaksi, millä sitten suolataan? Ei se enää kelpaa mihinkään, vaan heitettää pois ja ihmisillä tallattaa”, sanoo edelleen Jeesus. Siten käy, jos alamme seurata tätä maailmaa ja sen lapsia, emme nuhtele heitä synnistä ja väärästä kristillisyydestä, vaan istumme aivan huoletoinna ja valvomattomina, emme puhu heille siitä suuresta maailman Rakastajasta ja Lunastajasta Herrasta Jeesuksesta. Jos istumme juomarin kanssa juomaan ja kortinpelaajan kanssa korttia pelaamaan, niin on suola menettänyt makunsa ja ihmiset sen tallaavat. Olemme silloin kahden herran palvelijoita. Ja iankaikkinen kadotus ja vaiva tulee palkaksi. Mutta, Jumala, rakas Isämme varjelkoon meitä ja antakoon viisautta, että välttäisimme pirun kavaluuden ja että suola olisi puhdas ja terveellinen. Jeesus jatkaa puhettaan sanomalla: ”Te olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on, eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.” Jumala neuvoo apostoli Paavalin kautta filippiläisiä näin: ”että te olisitte laittamattomat ja yksivakaiset, nuhteettomat Jumalan lapset pahanilkisen ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden seassa te paistakaa niinkuin kynttilät maailmassa.”

Olkoon tämä aina meillekin, matkakumppanit, neuvona ja opetuksena elämän kaitaa tietä kulkiessamme näinä viimeisinä maailman lopun päivinä tämän pimeän maailman keskellä, että emme olisi se kynttilä, joka vakan alla on, mutta että olisimme se kynttilä, joka loistaisi kynttilän jalassa, että sisälle tulevaisetkin näkisivät valkeuden. Pitäkäämme kiinni elävästä ja autuaaksi tekevästä Jumalan sanasta, että emme horjuisi ja kaikenväristä oppia seuraisi. Niitä on tänä aikana paljon olemassa. Viinimäen aita on poljettu meidän ajallamme niin matalaksi, että pakkaa tulemaan luvalliseksi uskovaisillekin kaikki seurat ja juhlatilaisuudet, joita maailman lapset laittavat. On kiire maailmassa ajallisissa oloissa, että eivät välistä jouda uskovaisetkaan Jumalan sanan kuulemiseen. Mutta sitä vastoin, jos maailman joukko on laittanut jonkun juhlan, niin rientää valvomaton Jumalan lapsi sinne. Sitten maailman lapset nauravat ja sanovat: ”kyllä se on väleätä kristillisyyttä.” Ja sillä muotoa lyödään elävää kristillisyyttä valvomattomuuden tähden. Anna, rakas taivaallinen Isä, suuressa armossasi voimaa, että pysyisimme valvovaisina vähän aikaa. Anna armosi, että pitäisimme itsemme irti kaikesta siitä, mikä on Jumalan tahtoa vastaan. Sillä Jumala on valkeus. Ja hänessä ei ole yhtään pimeyttä. Uskokaamme kaikki synnit ja viat anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa veressä päiviemme loppuun asti. Gunnar Vesterberg (RS 1937: 5)