RUOTSIN MALMIVAARASTA

Tervehdän Jumalan rauhalla verella ostettua laumaa Herran Siionissa. Minä kiitän Jumalaa, että hän johti minua täältä Sodoman ja Gomoran kaupungista hänen lastensa laumaan, ensin Kirunaan ja sitten Pajalaan ja Juoksenkiin. Niissä seuroissa sain minäkin virvoitusta köyhälle sielulleni, kun sain tuntea Jumalan ja Herran Jeesuksen rakkauden suloisuutta hänen lastensa keskellä. Jeesuksen veri virtasi hänen lastensa sydämiin voimallisena elonvirtana, Eedomin lämmin lounatuuli puhalteli meidän kylmiin rintoihimme. Uskon silmä tähysteli jo iäistä Karitsan häitten viettoa. Golgatan veripunainen aurinko, joka pääsiäisenä riippui ristin päällä, antoi uutta voimaa, kun nostimme silmämme Golgatalle. Siellä näimme rakkauden virtain vuotavan Yljän Jeesuksen pyhistä haavoista. Tunsin jo seilailevani isänmaan ihanalla rannalla taivaallisen paratiisin kirkkaudessa.

Rakkaat sisaret ja veljet, kuinka on se kallista saada täällä synnin erämaassa ja itkun korvessa toisiamme kohdata ja iloita täällä jo toistemme kanssa ijäisiä Karitsan häitä odotellessa. Siellä saamme aina olla yhdessä. Siellä ei enää eronikävä tunnu. Minä tunnen paljon kaipaavani jumalanlapsia. Jäin rakkaudella muistelemaan teitä kaikkia sisaria ja veljiä tämänkin kesän seurapaikoissa, joissa olen ollut käymässä. Kohtasin siellä Juoksengin seuroissa rakkaan synnyinımaan rajaseudun jumalanlapsia. Oli jollakin äidillä suru omista rakkaista lapsistaan, jotka uskottomuudessa taistelevat sotarintamalla. Älä sure sinä isä ja äiti. Sinun lapsesi saattaa palata tuhlaajapoikana Isän kotiin. Vielä on Isän syli avoinna vastaanottamaan tuhlaajapoikiakin ja -tyttäriä. Armossa on varaa ja veressä on voimaa, jos sitä etsitään. Se veri parantaa kaikki syntihaavat. Sinä rakas veli, joka taistelet siellä sotarintamalla, ole hyvässä turvassa, Jeesus sotii kanssasi. Heti saat laskea aseesi maahan. Ei rakas Isä pane Suomen kansallekaan raskaampaa kuormaa kuin se kantaa voi. Kohta myrskyt tyvenevät. Jeesus on laivassamme. Ja kun teille veljet rakkaat murheen pilvet nousevat, niin katselkaa suurta Ristinkantajaa ja yön valvojaa hänen taistelutantereellaan Getsemanen yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, kuinka meidän syntimme runtelivat viatointa Jumalan Karitsaa, että meidänkin täytyy ristiä kantaa. Mutta minä ymmärrän, että teillä on nyt raskaammasta päästä risti kannettavana rakkaat sotilaat. Olen aina teidän kanssanne yhteisessä rukouksessa taivaallisen Isän tykö, että hän huojentaisi teidän kuormaanne. Ja kirjoittakaa Rauhan Sanaan taajempaan sieltä rintamalta.

Toivoo sisar Herrassa Matilda Kyröläinen

(Rauhan Sana 1943:10)