RUOTSIN ÄIJÄVAARASTA

"Kiitetty olkoon Jumala ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka meitä suuresta laupeudestansa on synnyttänyt jälleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta kuolleista." (Piet. 1: 3).

Pietari kiittää tässä Jumalaa siitä, että hänen sanansa on vaikuttanut hedelmän tekemistä pakanain keskuudessa. Sillä Jumala on pannut palvelijansa saarnaamaan sanaa. Se ei hukkaan mene. Se tulee näkösälle tässäkin. Jumalan sanaa oli saarnattu pakanoille, ja he olivat ottaneet sanan vastaan ja uskoneet syntinsä anteeksi sekä ottaneet omakseen Herran Jeesuksen. Näin he olivat ottaneet vaarin siitä äänestä, joka sydämellä oli kolkuttanut.

Niin saamme mekin, veliet ja sisaret, kiittää Jumalaa siitä, että hän on meitä elävään toivoon herättänyt Poikansa ylösnousemusten kautta kuolleista. Joskus kuulee tosin sanottavan, että se on seurakunta, joka synnyttää lapsia Jumalan valtakuntaan. Jos niin olisi, meidän tulisi siis kiittää tästä kaikesta seurakuntaa, eikä Jumalaa. Toivon kuitenkin, että Jumala korjaisi tällaisenkin erehdyksen ja antaisi ymmärryksen siitä, että Hän on Jumala.

On kiittämisen arvoinen asia se, että saa olla Jumalan lapsena hänen armovaltakunnassaan. Meidätkin hän synnyttänyt lapsikseen. Ja kun olemme lapset, olemme myös perilliset. Se perintö ei olekaan katoava eikä saastainen eikä turmeltu. Se on taivaaseen tähdelle pantu meitäkin varten, jotka uskossa turvaten teemme matkaa kaidalla tiellä. Ja me olemme Jeesuksessa Kristuksessa vapahdetut. Kun tällainen perintö on saatavissa, niin me saamme olla iloiset. Riemuitkaamme siitä, että meillä on edessämme suuri palkanmaksu taivaassa.

Saavutankohan minä sitä perintöä, kysyy kristitty tosin useasti. Kostunko minä perille, kun tämä matka käy niin vaikeasti. Maailman pilkat ja omat kiusat ahdistavat. Mutta uskokaamme, että hyvä Jumala antaa voimaa loppuun asti, jotta me kestämme sen ajan kuin me vielä kestää tarvitsemme.

Heikkoudessani, mutta veljellisen rakkauden tuntemisessa, Axel Andersson

(RS 1965: 9)