SAARNA PÄÄSIÄISENÄ

Herra Jumala kutsui Adamin ja sanoi hänelle: missä olet? Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti. Ja sentähden minä lymysin (Moos. 3: 9, 10). Kun Jumala oli kaikki luonut, teki hän viimeiseksi ihmisen omaksi kuvaksensa ja asetti hänet paratiisiin kaikkien luotujen herraksi, Esivanhempamme saivat syödä kaikkien puitten hedelmiä paitsi hyvän ja pahan tiedon puusta; sillä Jumala oli sanonut: "jona päivänä te siitä syötte, pitää teidän kuolemalla kuoleman". Niin kauan kuin he kuuliaisuudessa vaelsivat, olivat he onnellisia. Mutta kun he perkeleen viettelyksen kautta väärin käyttivät vapaan tahtonsa ja söivät kielletyn puun hedelmästä, tuli onnettomuus heidän päällensä, rauhattomuus täytti sydämen.

Ennen lankeemista olivat he ikäänkuin luomisen kruunu. Nyt seisoivat alastomina he synnin saastuttamina, onnensa ja autuutensa haudalla. Rakkaalta ja suloiselta oli Herran ääni kuulunut ennen. Ja ilolla olivat he varmaan juosseet rakasta Vanhinta vastaan. Mutta nyt se kuului ikäänkuin tuomion pasuuna. He pelkäsivät ja lymysivät puitten taakse, sillä he olivat alastomat. Helvetin kiljuva jalopeura oli ryöstänyt heiltä pois sen ihanan viattomuuden puvun, jonka Luoja oli antanut heille luomisen päivänä ja sen sijaan olivat he nyt synnin saastuttamat. Mutta ei mitään saastuttavaa saa tulla Herran eteen. He kyllä koettivat tehdä itsellensä vaatteita viikunapuun lehdista. Mutta eivät oman vanhurskauden rääsyt peitä synnin saastaisuutta, sentähden he myös niissäkin tunsivat itsensä alastomiksi. Pelko ja suru täyttää heidän sydämensä, kun he Herran äänen kuulevat. Katsokaa, mitä synti vaikuttaa. Heidän täytyy tulla Herran eteen, eivätkä saata salata syntiänsä. Nyt he seisovat Tuomarinsa edessä ja omatunto myös tuomitsee heitä heidän tottelemattomuutensa tähden. Heidät ajetaan ulos paratiisista. Mutta he saavat myös kuulla sen lohdullisen sanoman, että vaimon siemenen pitää rikkipolkeman käärmeen pään, se tahtoo sanoa, että Vapahtajan pitää voittaa perkeleen voiman, Herramme Jeesus Kristus on tämä vaimon siemen, joka on rikki polkenut käärmeen pään. Kun aika on täytetty, syntyi hän neitseestä Mariasta, otti orjan muodon päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi ja löydettiin menoissa niinkuin ihminen, nöyryytti itsensä ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, ristin kuolemaan asti. Hän alkoi sodan perkelettä vastaan. Ankara oli sota, sillä siinä hänen viaton verensä vuoti viimeiseen pisaraan asti. Vieläpä hän henkensä tässä sodassa antoi. Mutta ei tarvinnut eikä tarvitse perkeleen ja hänen valtakuntansa siitä iloinen olla, sillä kuolemastansa hän kärsi edestämme kuoleman rangaistuksen ja verellänsä hän sovitti meidät taivaallisen Isänsä kanssa ja maksoi syntivelkaamme. Eikä hän ole jäänyt kuoleman pimeään hautaan, sillä kolmantena päivänä, pääsiäispäivän aamuna, on hän noussut ylös kuolleista elävänä, kunniallisena voiton sankarina. Hän on tuonut meille synteinanteeksisaamisen, elämän ja autuuden. Pitkänäperjantaina kadotti aurinko valonsa, mutta pääsiäisaamuna aurinko lämpimästi ja kirkkaasti paistaa ja kirkkaassa aamuauringon paisteessa tiaiset ja muut pienet linnut iloisesti lentelevät ja laulavat. Olkaa vaan iloiset niinkuin tiaiset ja pääskyset, ja laulakaa, sillä teidän vihollisenne on voitettu ja sidottu. Heränneitten sielujen ei enää tarvitse maata epäilyksen ja murheen pimeässä haudassa. Ei teidän enää tarvitse olla arkamielisiä, sillä teidän Lunastajanne elää. Hän on avannut teille suljetun paratiisin portin sekä vie teidät taas elämänpuun hedelmiä syömään. Nyt taas saatte lähentya rohkeasti ja iloisesti taivaallista Isää, sillä saastaisuutenne on Jeesuksen veri pois ostanut ja teille on annettu ja annetaan Jeesuksen vanhurskauden valkea puku, jossa olette lsälle otolliset. Syytäkin siis meillä on iloita ylösnousseen Jeesuksen ympärillä. Lähtekäämme kaikki ylosnousemisen kedolle taivaan enkelien ja maasta ostettujen kanssa iloitsemaan ja kiitosuhria uhraamaan ylösnousseelle Kuninkaallemme.

Saarnan pitänyt rovasti P. Grape n. 50 v. sitten (Rauhan Sana 1951:9)