SIEPPIJÄRVELTÄ

Ystäville Herrassa, hajalla asuville, jotka vieraana täällä synnin maassa asutte kanssani. Sen tosiaan tuntee köyhä korvenkulkija, joka katse tähdättynä taivasta kohti vaeltaa, että vieras on maa, jossa täytyy taivaltaa. Mutta taivaassa on kotimaa. Siihen asti, vaikka puuttuvaisena omassa mielessä, mutta armossa ja totuudessa toimellisesti, yritämme vaeltaa siten, että Jumalan Pyhän sanan mukaan tiemme ojennamme, ei nukkuen puuttuvaisuuden varassa.

Sekin saattaa tapahtua ihmiselle, joka "peilistä kurkistelijan" tavoin näkee kyllä oman pahuutensa, mutta ei ojenna sanan mukaan itseänsä. Jumala ei anna itseään pilkata. Eivät kaikki, jotka Herra, Herra huutavat, ole hänen opetuslapsiansa, vaan niitä ovat ne, jotka tekevät taivaallisen Isän tahdon. Ja Jumalan tahto on oppia orpoja ja leskiä heidän ahdistuksissaan ja itsensä maailmassa saastatonna pitää. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Hän on se suuri Rakkaus, jossa meidät käsitetään. Ja siksi, pitäkäämme sulana riemuna, jos maailma meitä vihaa. Lohdutukseksi sanoo Jeesus: Tietäkää maailman jo ennen vihanneen häntä. Mutta me olemme niin turmeltuneita, että ei tahdo ylpeä sydän alentua ottamaan Jumalan Pojan ristiä kannettavaksensa, vaikka Hän on sen kantanut raskaammasta päästä. Jeesus sanoo: Minun ikeeni on suloinen ja kuormani on keveä. Jospa saisimme sen aina tuntea niin. Mutta kun laitumella lepäämme, niin totuudessa saamme niin tuntea. Armojen armo se on kokonaan, että Hän on meidät kutsunut omikseen. Siksi, rakkaat ystävät, emme saata Jumalan Pyhää Henkeä murheelliseksi. Jos synti tarttuu, niin Siionissa ovat avoimet lähteet syntiä ja saastaisuutta vastaan. Se ei auta vielä ihmistä, että on uskovaisen nimi, mutta sydämellä makaavat viha, kateus ja kaikkinainen pahuus, joka on epäjumalan palvelus. Jumalan sana neuvoo: Pankaa pois kaikki synti, joka niin helposti tarttuu ja tekee hitaaksi. Terveet eivät tarvitse parantajaa vaan sairaat. Havahtukaamme synnin unesta ja tehkäämme Jumalan tahto. Ja se merkitsee, että pesemme hääpukua Karitsan veressä. Helppoa se on Jumalan puolelta. Mutta "itse teissänne te ahtaalla olette". Ylpeyttä se on ihmisessä, ettei alennu tunnustamaan omaa heikkouttaan ja tehtyjä rikoksia, kielen syntejä ja muita erehtymisen kautta tulleita syntejä. Ne voidaan sovittaa. Ja kun Jumalan rakkaus pääsee työtä tekemään, niin "kuhilailla ne kulkevat" korven matkaajat. Se on ihana näky.

Antakaamme, ystävät, Jumalan työn meissä sijaa saada, sillä se on Jumalan tahto, että rakkaus ja vilpittömyys saisivat olla kristittyjen välillä. Eivät aukene taivaan portit, jos ei rakkaus pääse välejä ratkomaan. Sydämemme tilan mukaan on tuomio. Ellemme veljillemme sydämestä anna anteeksi, ei myöskään meille anneta anteeksi taivaassa. Katse siis Golgatalle, rakkauden puuhun. Siellä ovat armon avatut lähteet, joissa syntisaastaa puhdistetaan. Kun tämä tapahtuu uskossa ja rakkaudessa, niin sieltä päin tulee voima. Ken sitä vettä juo, hän tulee itsekin elävän veden lähteeksi. Siinä sydämessä ei ole vilppiä, joka on vihmottu Karitsan verellä. Siinä on elämä, ja se elämä on valkeus. Se paistaa myös uskottomalle maailmalle, niin että senkin täytyy totuuden tullen sanoa, niin kuin sanottiin kerran: "Totisesti Hän oli Jumalan Poika". Rakkauden velvoittamana ystävyydellä K. F. (RS 1967: 1)