SIIONIN VANGIN HUOKAUS

"Kun Herra päästää Siionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkevät. Silloin meidän suumme naurulla täytetään ja sydämemme on täynnä riemua. Silloin sanotaan pakanoista: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt ja Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme, siitä me olemme iloiset (Ps 12: 1-9).

Kun seurailemme Vanhan Liiton ajalla matkanneitten Jumalan omien sisällisiä tuntemisia Jumalan sanan valossa, niin tulee useasti näkyviin, kuinka ihana matkanpää ja tulevaisuus iankaikkisuudesta on leimahtanut matkamiesten uskonsilmään. Toivon kaukoputkella ovat he tähystäneet niin lähelle päämäärää, että on huudahdus päässyt Herrassa kuten psalmin kirjoittajalla. Sillä kiusallista ja vaivalloista on ollut ennenkin jumalanlasten matka maitten päällä niinkuin meilläkin.

Vaikka emme rakkaat ole enää epäuskon vankeina, kun meidät on siitä syntienanteeksisaannin saarnalla veren voimasta uskon kautta päästetty, niin sittenkin voi tuntea jumalanlapsi olevansa vankina ja vangittavana. Sillä vankina tuntee Jumalan oma olevansa kuolemattoman sielunsa savisen majan sisällä monta kertaa niin lujin kahlein, että ei voi tulkita kuolemattomuuden tunteita, vaikka tahto siihen olisi. Ja vangittuna on jumalanlapsi siltä puolen, että hän taistelee vanginvartijaa, vanhaa ihmistä vastaan, sitä, joka aseenaan käyttää asuvaa perisyntiä.

Kun tässä kamppailussa tarvitsee kuolemattoman sielumme saada voiman aseet ja apua Jumalalta, ja kun voi vain tuntua siltä, että piiritys on niin ankara ja pitkä, että saattaa tulla nälkäkuolema ennenkuin rauha tulee, niin silloin kuin ilma kirkastuu, saa uskossa katsella, kuinka voittajana Herran armosta sielu vapautuu vankilasta. Se saa lisäksi nähdä, että pakanatkin antavat tunnustuksen Herran ihmetöistä ja suuresta armosta. Onko siis ihme, että Jumalan oma ilosta huudahtaa: kerran vaivat loppuvat iankaikkisesti.

Oi, rakkaat matkaystävät, kuinka onkaan kallista, etta Jumala on meitäkin synnyttänyt uskonkuuliaisuuteen ja lupaa elävässä toivossa, että kerran saatamme täydellisesti sanoa: "Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme.” Siitä on syytä iloita iankaikkisesti. Tekee mieleni teille vielä taistelevat makaystävät lausua joku lohduttava sana, teille, jotka olette eroikävässä rakkaitenne poispääsystä. Katselkaamme rakkaat taistelujenkin aikana lupausta, etta meidänkin rinta on kerran täynnä riemua, että ei enää paina eroikäväkään. Kiusaaja on iankaikkisesti eronnut.

Auttakoon rakas Isä kaikkia taistelevia lapsiaan pysymään voitolla. Sillä monta vaaraa on vältettävä ja monta kiusaa voitettava, joista eivät tiedä kertoa maailman sanomalehdet. Sillä moni jumalanlapsi tuntee sisällistä kiusaa ja tuskaa, kun näkee, että sielunvihollinen on käynyt kavaltamassa perheen jäseniä synnin poluille, jonka tähden vierähtää kyynelhelmi kiusausten murtamille poskille näkyväksi todistukseksi kiusausten kyllyydestä. Kuitenkin on lohdullista toivoa, etta kaikki kiusat katoaa ainiaaksi. Ja silloin, kun väsyneenä perille päästään, tuntuu lepo suloiselta. Saa levätä loppumattomasti. Eikä tarvitse koskaan kiusauksiin palata.

Antakoon Jumala meille kaikille ymmärrystä ja voimaa aina kiusauksissa matkalla ajattelemaan, että ne ovat tarpeellisia pysyäksemme uskossa vahvoina loppuun asti. Jääkäämme taas Jumalan rauhaan siksi, kunnes toukomettinen laulaa taukoamatta. Pyydän esirukouksia edestäni Jumalan tykö, että minākin saan voittajana yhtyä muuttolintujen lauluun.

Janne Juuso

(RS 1950: 11)