TURTOLASTA

Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte; ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Ef. 5: 15-16. Kirjoittaessaan Efeson seurakunnalle apostoli Paavali käskee ottamaan vaaria vaelluksesta. Kysymys on siitä, miten me kristittyinä vaellamme. Tämä Jumalan sana on talletettu myös meille. Siitä olkoon kiitos Jumalalle! Sillä jos tämä olisi kirjoitettu vain Efeson seurakunnalle, silloin me jäisimme tästä osattomiksi. Sanat ovat painavat, kun ne kohdistaa omaan itseemme. Omaa vaellustansa ajatellessa tulee todella suureksi syntiseksi. Varsinkin kun ajalliset kiusaukset ahdistavat, on mieliala raskas. Ja ahdingon aikoja seuraa kärsimättömyys. Jumala koettelee uskoa. Sielunvihollinen ampuu tulisia nuolia saadakseen uskon lampun sammumaan. Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte! Monesti vavahtaa kristitty, mitenkähän tämä minun vaellukseni menee. Mutta mehän olemmekin saaneet taivaasta lähetettynä toisen puolustajan, Pyhän Hengen. Hänen valossaan me saamme huomata virheemme. Siellä missä anteeksi anotaan ja anteeksi annetaan, siellä myös virheitä tarkataan ja sitä, miten on vaelluksen laita. Mutta ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Sielujen murhaajalla on kiire, Se virittää ohutlankaisia verkkoja jumalanlasten eteen, jotta se saisi pauloihinsa. Onhan esim. televisio suuri keksintöjen saavutus. Mutta vaaransa on siinä, että se vie valvomattomuuden syntiin. Me ihmiset olemme nimittäin niin heikkoja, että me seuraamme sellaistakin, mikä on pahennukseksi. Niinkin saattaa käydä, että Jumalan sanaa saarnataan kylässä, mutta ei joudeta menemään kuulemaan. Toista on, jos muistaisimme avata Pyhän Kirjan, Raamatun, kodeissamme tai laulamme lasten ja aikuisten kanssa hengellisiä lauluja. Mikä siunaus siitä monesti jääkään! Apostoli Pietari sanoo: "Jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen" (1 Piet. 4: 18). "Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen" (Ilm. 20: 15). Sentähden rakas ystävä, joka et ehkä vielä omista sydämen uskolla Jeesusta Kristusta sielusi autuudeksi, älä kuluta hukkaan kallista armonaikaa. Onkohan ehkä olemassa niitä, jotka ovat vaihtaneet kalliin lapsuutensa uskon tämän maailman turhuuteen tai ehkäpä heikkoudessaan erehtyneet vieraiden opintuulten mukaan etsimään jotakin uutta ja parempaa. Palatkaa harhateiltänne Isän tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. Laulaja varoittaa:

Vaan sivutuulia kavahda, Ne eksytyksen saattaa. On kyllä niitä tarjona, vaan venheesi ne kaataa

Ja väylältä sun harhaan vie, On taivaaseen vain yksi tie, jolla valvotaan, ei maata. Näin on vaara suuri, jos eksymme. Tehkäämme siis vioista parannusta matkaa tehden Jeesuksen veren voiman kautta. Kerran pääsemme ristin alta kruunun alle. Pyydän saada sulkeutua Jumalan lasten esirukouksiin perheeni kanssa. Jumalan rauhaa toivottaen

Vähin veljenne A. Korhonen (RS 1964: 3)