UNOHDAMMEKO LAPSET?

Jeesus sanoo: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta." Mark. 10: 14.Opetuslapset pelkäsivät lasten väsyttävän ja häiritsevän rakasta Mestariaan. Siksi he olivat estelemässä, kun näkivät äitien tuovan lapsiaan Jeesuksen siunattaviksi. Närkästyneenä Jeesus lausuu alussa mainitsemamme kehotuksen ja lapsikastetta halveksivia tyrmistyttävän sanan, kuinka "senkaltaisten on Jumalan valtakunta’. Jumalan valtakunnan sisäiset aarteet, vanhurskaus, ilo ja rauha Pyhässä Hengessä, ovat vieläkin vain "pienten ja lastenkaltaisten" omistettavissa. Suuret eivät parannukseen taivu.

Miksi niin harvoin me kristitytkin otamme lapsiamme seuroihin ja jumalanpalveluksiin? Unohdamme mielellämme lapset kotiin, että eivät häiritsisi puhujaa ja toisia sanankuulijoita. Ehkäpä lapsi pyysi oikein kyynelten kanssa, että hänkin saisi lähteä seuroihin. Oliko meillä ehkä sydäntä kieltää lastamme ja jättää hänet kotiin? Silloin olimme estämässä lastamme pääsemästä lähelle Häntä, joka tahtoisi heitä jo varhain siunata sanansa ja Henkensä kautta. Ehkä me muutaman vuoden tai 10 vuoden kuluttua itse kyynelten kanssa pyydämme samoja lapsiamme kanssamme sanan kuuloon, mutta turhaan.

Onko meillä tapana ajaa lapset muihin huoneisiin tai ulos silloin, kun meille tulee kristittyjä ystäviämme, että saamme rauhassa heidän kanssaan keskustella kristillisyyden pyhistä asioista lasten häiritsemättä? Taidamme joutua kaikin näissä viallisiksi ja joudumme sanomaan rukouksin ylhäisen Isän edessä: Anna taivaallinen Isä anteeksi, että olemme usein unhoittaneet lapset ja heitä ajattelemattomuudessamme karkottaneet Sinun siunaustesi läheisyydestä. Anna meille tästälähin enemmän rakkautta lapsiimme, että mielellämme heitä ottaisimme sanan kuuloon ja ystäviemme seuraan, siitäkin huolimatta, että he joskus häiritsevät. Anna meidän muistaa, että lastemme sydämeen voi tulla kristillisyyden pyhä siemen kylvetyksi kanssapuheidenkin kautta.

Eräs kristitty mies kasvatti lapsiaan siten, että toiset pojistaan hän otti lapsesta pitäen säännöllisesti sanan kuuloon. Toiset saivat tulla mikäli halusivat. Seuraus oli, että säännöllisesti sanan kuulossa käyneet lapset kävivät siellä aikuisinakin ja säilyivät kristittyinä. Toiset lapset joutuivat maailmaan ja epäuskoon. Jeesus tahtoo vieläkin sanoa meille kehotuksen: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni". Hän meitä kaikkia aikaa ja iäisyyttä varten siunatkoon.

Muistakaamme myös aina tervehtiä lapset kristittyinä, sillä siten rohkaisemme heitä kalleimmassa uskossaan. Joskus on lapsi joutunut uskonsa kieltäjäksi sentähden, että vanhemmat kristityt eivät ole ajattelemattomuudessaan heitä kristittyinä tervehtineet. Jumalan rauhan terveisin Eino Miettunen

(RS 1957: 1)