VÄHÄSTÄKYRÖSTÄ

Jumalan armoa ja rauhaa toivotan kaikille rauhan lapsille. Tuli haluni tervehtiä kaikkia Herran omia tämän lehden kautta, sillä paljon on minulla kasvoista ja sydämestä tunnetuita tämän lehden lukijoidenjoukossa. Rakkaudella muistan teitä kaikkia ja suurella kiitollisuudella kaikesta siitä rakkaudesta, mitä meille osoititte kun mieheni kanssa pyhäin kylänmiehenä melkein parin vuosikymmenen ajan matkustin Norjassa ja Ruotsissa ja omassa maassa. Muistot niistä vieläkin sydäntä lämmittävät. Jälleen muistuvat mieleen ne monet hetket, joita Jumalan kansan keskellä Jumalan sanan ääressä olen saanut viettää ja sieluani ravita. Voi kuinka paljon on jo tuntemistani ystävistä saanut muuttaa levolle nauttimaan sitä, mitä täällä on uskottu ja ikävöiden toivottu. Rakas Isä, auta meitäkin kaikkia uskossa kilvoittelijoita perille asti nimesi kunnian tähden ja rakkaan Poikasi ansion tähden. Rukoilkaamme vieläkin Emauksen tien matkamiesten tavalla: Ehtoo joutuu ja päivä on laskemassa. Tule olemaan meidän kanssamme. Hän meni olemaan heidän kanssansa.

Niinhän mekin uskomme, että Jeesus on meidänkin kanssamme oman lupauksensa mukaan sanansa ja Henkensä kautta, sillä Hän on sanonut: »Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.» Onhan turvallista, kun on sellainen matkakumppani, joka on helvetin ja kuoleman voittaja ja jolla ovat kuoleman ja helvetin avaimet. Hänen turvissaan olen minäkin vielä matkaa tekemässä kaikessa heikkoudessani. Hän on luvannut olla heikkojen väkevyys, ja Hänen väkevyytensä voimasta olen tähän päivään asti voitolla pysynyt kaikkia pahaa vastaan, jota sielunvihollisella turmeltuneen lihan ja maailman kautta on ollut aina tarjona. En ole minään aikana enkä minkäänlaisissa koettelemuksissa uskaltanut heittää irti Jeesuksesta. Sillä virren tekijän kanssa minun täytyy sanoa: Ilman Jeesusta tulen hukkaan, Ilman armoa Jeesuksen sydän saa ahdistuksen, Ilman häntä ei auta kukaan. Kaikis' tuskis' apunan Jeesus on ja turvanan.

Olen saanut ystäviltä kirjeitäkin, joita on jäänyt vastaamatta. Kiitän niistä. Ottakaa tämä nyt vastaukseksi ja muistakaa minua rukouksissanne paljolla anteeksiantavaisuudella. Muistakaamme, että matka on lyhyt. Pian tulee lepo. Pian kohtaamme toisemme siinä maassa, jossa kyyneleet kuivataan silmistämme ja saamme yhtyä siihen juhlakansaan, joka on koottu yhteen Aapelista asti. Silloin tapaamme kaikki Herrassa nukkuneet rakkaat omaisemme, ja sitten eivät enää koskaan ikävän kyyneleet silmiämme kastele.

Lopuksi sanon terveisiä kaikille Jumalan lapsille, erittäinkin niille, joiden kodissa olemme vierailleet ja joiden rakkauden palvelusta olemme nauttineet. Kiitos teille kaikille, mutta ennen kaikkea kiitos rakkaalle taivaalliselle Isällemme kaikesta siitä hyvästä, mitä hän hän on kohdallemme osoittanut. Erittäinkin kiitos siitä suuresta lahjasta, että Hän on antanut meille ainoan Poikansa autuudeksi. Hänen syntymisensä muistojuhlaahan nyt me tulemme kohta viettämään. Olkoon tämä suuri lahja meillä kaikkein kalleimpana ja muut kaikki halpana tämän rinnalla. Sitä toivotan itsellenne ja teille.

Vielä muistuvat mieleeni kristittyjen kotien epäuskoiset lapset. Jos sattuisivat nämät rivit eteenne, niin pyydän sanoa teille sydämelliset kiitokset kaikesta palveluksesta, mitä olette vanhempainne kodeissa meille osoittaneet. Monta on kotia sellaista, joissa epäuskoiset lapset ovat meitä palvelleet rakkaudella. Siunaavin sydämin teitä muistan ja toivotan teille kaikille parannuksen armoa. Jos ette vielä ole parannusta tehneet, voi tehkää parannus ja uskokaa omat syntinne anteeksi iloksi ja onneksi itsellenne ja vanhemmillenne ja kaikille Jumalan omille, mutta ennen kaikkea taivaalliselle Isälle ja enkelien joukolle. Muistakaa, että te olette rukousten ja kyynelten lapsia. Toivotan teillekin sitä, että te vanhurskasten ylösnousemisessa saisitte ilmestyä Isän oikialla kädellä ja kuulla ylimmäisen Tuomarin suusta kutsun tulla Isän siunattuna omistamaan se valtakunta, joka meitä varten maailman alusta on valmistettu. Näitä muisteli vähin sisarenne uskossa

Fiinu Rantala

(RS 1938: 12)