VÄÄRÄ HUONEENHALTIJA

Evankeliumissa (Luuk. 16: 1-8) kerrotaan väärän huoneenhaltijan kohtalosta. Tämä huoneenhaltija oli herransa tahdosta asetettu luvallisiin tehtäviin herran huoneessa. Mutta ahneuden vihollinen oli myöskin hereillä, eikä huoneenhaltija voinut kauan pysyä herrallensa uskollisena, vaan alkoi seurata omia mielikuvituksiaan ja tietysti esiintyi sopimattomasti toisia huoneessa olevia kohtaan. Herran edessä kanneltiin hänen päälleen, (jae 1), sillä varmaankin olivat kaikki muutkin huoneessa olijat tietoisia siitä, minkäkaltainen hedelmä on huoneenhaltijalla, joka kelpaa herralle. Mutta kun hedelmät eivät näyttäneet sopivilta, niin tämä saattoi valituksen kantautumaan aina herran korville, niin että herra lausui hänelle ehdottoman erottamismääräyksen huoneenhaltijan toimesta (jae 2).

Herran puhelu tuokin näkösälle huoneenhaltijan sydämen laadun. Hänen sydämessään olikin ahneuden, laiskuuden ja elämän surun vihollinen, koska nöyrtymisestä ei ole puhettakaan. Hän mietiskelee yhä uusia juonia, ettei joutuisi kaivamaan ja kerjäämään, mikä olisi päämiehelle häpeällistä (jae 3).

Kun ei enää kelpaa herralle, niin kokoaa hän oman joukon, että saa olla päänä omassa huoneessaan. Kun hän ei kelpaa herran huoneeseen, (jae 4), niin alkaa sydän vääryyden ja valheen solmussa koota itselleen rakastajia, kutsumalla herransa velvolliset ja alkaen väärentää velkakirjoja (jakeet. 5-7). Kyllä varmasti tuntui velallisille vanhan ihmisen puolelta mukavalle, kun ei tarvitse totuutta rakastaa, että pitäisi koko velan suoritettavana. Tuntui riittävän, että puolenkin tunnustaa ja toisessa tapauksessa riittää se, että kahdeksankymmentä prosenttia tunnustaa, ja loput painaa villasella. Mutta mikä on tulos tämänkaltaisesta menettelystä? Lopputulos on se, että herran huoneenhaltijasta tulee tämän maailman lapsi, jota herra kiittää tämän maailman lapsena toimellisesta ja ovelasta keinosta. Sillä maailman lapset näin toimivat, mutta eivät valkeuden lapset (jae 8).

Olkoon tämä pienoiskuva tällä kertaa tästä väärästä huoneenhaltijasta kuvaamassa aikanammekin sitä, että Jumalan huoneessa sananpalvelijain täytyy noudattaa Herransa tahtoa. Tai jos vastoin Herran tahtoa menettelee, niin silloin voivat toiset Jumalan lapset Isän tahdosta tietoisina valitella, että tämänkaltainen menettely ei kelpaa Jumalalle. Ja jos sattuisi niin käymään, että ilmenisi vääriä sananpalvelijoita, jotka väärentelisivät Herran velkakirjoja, että totuuden hylkäisivät ja vain armosta puhuisivat, ja kaiken ahneuden, valheen ja vääryyden villasella peittäisivät, niin emme tee, rakkaat, syntiä, että murheella valittelemme tämänkaltaista elämää vastaan. Sillä ilmaisemme, että emme tahdo yhtyä senkaltaiseen työhön, jota Herra vihaa.

Antakoon Jumala omilleen voimaa Herran tahtoa tekemään, että ei jouduttaisi Jumalan edessä syytteeseen väärän nimen käytöstä ja ettei tultaisi tuomituiksi maanpakolaisuuteen iankaikkisesti uudesta Kaanaan maasta. Sentähden valvokaamme aina, että perinnön saisimme, amen!

Janne Juuso

(RS 1938: 1)